Mikä on TYT?
Historia
Näytelmät
Mukaan toimintaan?
TYT ry:n säännöt
Arvosteluarkisto
Kuvagalleria

Turun ylioppilasteatterin historia

Osa 1: Aluksi
Intoa ei puutu - kykyjä on

- Turun ylioppilaslehti 10.3.-52

Turun ylioppilasteatteri on rekisteröity yhdistys vuodesta -69. Ylintä päätäntävaltaa pitää vähintään kaksi kertaa vuodessa kokoontuva jäsenkokous. Toimeenpano ja hallinto on jäsenkokouksen valitseman johtokunnan käsissä. Lisäksi teatterillamme on ollut puolipäiväinen teatterisihteeri vuoden 1999 kevääseen saakka, mutta määrärahojen pienennyttyä drastisesti vuoden 1999 alussa jouduttiin sihteeristä luopumaan.

Hiukan yli puolet vuotuisista tuloistamme tulee erilaisina avustuksina (lähinnä Turun Kaupunki, lääni (nyk. Varsinais-Suomen Taidetoimikunta) ja Turun Yliopiston Ylioppilaskunta), loput pääsylipputuloista. Olemme koko toimintamme ajan pitäneet pääsylippujemme hinnat inhimillisellä tasolla, sillä ensisijainen kohdeyleisömme, opiskelijat, eivät tunnetusti ole varakkainta väestönosaa.

TYT:a vanhempi "emoYT" eli Ylioppilasteatteri Helsingistä täyttää tänä vuonna jo 75 vuotta, TYT:n "sisaret" Tampereen ja Jyväskylän ylioppilasteatterit ovat muutamaa kuukautta nuoremmat. Muita Ylioppilasteattereita toimii Lapissa, Oulussa, Vaasassa, Joensuussa, Kuopiossa, Raumalla ja ilmeisesti nykyään myös Lappeenrannassa.

TYT:llä on takanaan 180 ensi-iltaa. Huikea määrä, kun ottaa huomioon, että pitkä aika on toiminnasta ollut muiden nurkissa ennen omaa teatteria ja vasta viimeiset kymmenkunta vuotta on päästy vuosittaisen 6-7 ensi-iltaa tahtiin. Ja alussa ei ollut edes yhdistystä.

Tammikuussa 1952 perustettu kerho Turun Ylioppilasnäyttelijät saa olla se taitekohta, johon loppuivat puheet ja alkoi toiminta. Ensimmäisissä kokouksissa ensisijaisesti keskusteltiin ja huvitettiin toisia esittämällä kohtauksia klassikoista kuten Nummisuutarit, Antonius ja Kleopatra.

Meni kaksi vuotta ennen kuin kerho uskalsi esiintyä julkisesti: ensimmäinen näytös Anouilhin ruusunpunaisesta komediasta Jeanette ja Romeo. Esitystä luonnehdittiin "monin paikoin erinomaiseksi" vaikkakin "kokemattomat esiintyjät eivät aina tuntuneet osaavan vuorosanojaan." (Turun ylioppilaslehti)

Toiminta meni takaisin maan alle. Rohkeus loppui kesken. -58 näytelmäkerho herätettiin henkiin/perustettiin uudelleen ja tyhjänä olleen ohjaajan tuolin täytti Turun Vapaanäyttämön johtaja-ohjaaja P. Siivonen.

Syksyllä-58 Siivonen aloitti Kerjäläisoopperan ohjaamisen. Näytelmän valintaa kauhisteltiin sen vaativuuden vuoksi. Olihan se ollut haaste pari vuotta aiemmin Åbo Svenska Teaterillekin. Siivonen myönsikin, että mitä pitemmälle harjoituksissa päästään, sitä enemmän alkaa pelottaa. Kaiken lisäksi jo silloin oli lupien saaminen oma shownsa. Kerjäläisoopperassa se tarkoittaa kädenvääntöä Kurt Weillin sävellysten käyttämisestä ja suomentamisesta. Nykyisin tuskin millään harrastajateatterilla on varaa niihin oikeuksiin.

Ylioppilastalon urheiluhallissa ensi-iltansa saanut näytelmä muodostui joko-taiksi: Se joko onnistuessaan olisi ponnistuslauta kauan kaivatulle ylioppilasteatterille tai sitten koko hanke jälleen kerran haudattaisiin.

Alkuun | Osa 1 | Osa 2 | Osa 3 | Osa 4 | Osa 5 | Osa 6 | Osa 7